keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Via Podensis

YLÖS JA ALAS MÄKIÄ – PYHIINVAELLUKSELLA ETELÄISESSÄ RANSKASSA



Euroopassa riittää pyhiinvaellusreittejä


Euroopassa risteilee runsaasti keskiaikaisia pyhiinvaellusreittejä. Niiden etäiset kohdekirkot ovat Roomassa Pietarin kirkko ja Espanjassa sijaitsevassa Santiago de Compostelassa mahtava katedraali. Suomalaisittain mielenkiintoista on, että keskiaikaisissa kartoissa erääksi lähtöpisteksi on merkitty Hattula, josta katolisena aikana kuljettiin Hämeen härkätietä pitkin Rengon kautta Turkuun ja sieltä eteenpäin. Santiagon katedraali ja koko sinne suuntautuva pyhiinvaellus on nimetty apostoli Jaakobin mukaan. Rengon kirkkokin on nimeltään Pyhän Jaakobin kirkko.


Viime vuosina hyvin merkityt pyhiinvaellusreitit (etenkin Espanjassa) ovat tulleet tutuiksi myös suomalaisten vaeltajien keskuudessa. Näitä erinomaisia reittejä voi toki hyödyntää muutenkin kuin hartaudenharjoitusta varten suoritettua 'oikeaa pyhiinvaellusta' varten.



Via Podensis, melkoisen haasteellinen reitti


Kaakkoisranskalaisen kaupungin, Le Puy:n, sokeritoppamaiset tulivuorikalliot ovat vuosisatojen aikana nähneet kymmenientuhansien pyhiinvaeltajien aloittavan vaelluksensa kohti Espanjan Santiago de Compostelaa. Kauniina varhaistoukokuisena aamuna vuonna 2005 olin vuorostani minä lähdössä tuolle Via Podensis-nimiselle reitille kohti Pyreneitä ja etenkin Saint-Jean-Pied-de-Portin rajakaupunkia. Sieltä olin startannut kolme vuotta aikaisemmin ensimmäiselle pyhiinvaellukselleni Santiagoon.


Tätä reittiä (tunnetaan ranskalaisissa kartoissa vaellusreittinä GR 65) olin tuolloin kuullut kehuttavan mielenkiintoiseksi, haastavaksi ja kauniiksi. Pitihän asia lähteä tarkistamaan.


Jo ensimmäiset kilometrit osoittivat, etten tule saavuttamaan tavoitetta ilman hikoilua ja pohkeiden paukkumista. Käytännöllisesti katsoen suurinta osaa vaeltamisesta voi kuvailla kuin vierekkäin olevien Salpauselkien ylittämiseksi poikittain. Päivittäin noustavien ylämäkien määrä oli useita satoja metrejä. Kun vastaavat alamäet eivät ollet helpompia, tuntuivat päivittäiset kävelyt (alle 20 km - alle 40 km) iltaisin pohkeissa, reisissä ja repun alla rasittuneissa hartioissa pakotuksena ja venytystarpeena. Fyysiseltä vaatimukseltaan tämä reitti oli ehdottomasti haastavampi kuin melko tasaisten ja yksitoikkoisten peltoaukeiden poikki kulkeva Espanjan reitti (nimeltään Camino Frances tai Camino Santiago de Compostela).


Vuoristoisen maaston sekä ylätasangon peltoaukeiden ja niittyjen lisäksi tätä reittiä sävyttivät monet syvissä laaksoissa virtaavat isot joet. Likaisia jokia ei valitettavasti voinut edes hyödyntää uimiseen. Aivan kuin vaeltajan kiusaksi kylät ja kaupungit, joissa majatalot sijaitsivat, olivat joko syvällä jokilaaksossa tai kulloisenkin seudun korkeimmalla mäellä. Majapaikan saavuttaminen päivän viimeisillä voimilla vaati siis aina ylimääräisen ponnistuksen, varsinkin jos oli voitettavana jyrkkä ja irtosorainen ylämäki.



Keväinen kaunis luonto oli aina läsnä


Kukkaloisto ja lintujen tauoton laulu olivat vertaansa vailla olevia nautintoja koko vaelluksen ajan. Ylätasangoilla oli huikeaa nähdä ikiaikaisten sammalpeitteisten kiviaitojen reunustamat villien narsissien, orvokkien, sinililjojen ja lemmikkien muodostamat laajat kukkakentät. Teiden ja peltojen pientareille antoivat villit unikot oman viehättävän sävynsä. Metsien laiteet olivat kukkivien puiden ja pensaiden kaunistamat. Kukassa olevat sireenit ja kirsikkapuut antoivat lintujen viserrykselle oivallisen kehyksen.


Viljapellot olivat paikoin erittäin erittäin laajoja. Valitettavasti silmänkantamattomiin ulottuneet auringonkukkapellot eivät olleet vielä kukassa. Niissä olisi ihailtavaa riittänyt.


Reitti kulki luonnollisesti keskiaikaisten kylien ja kaupunkien kautta. Alkutaipaleen talot oli rakennettu harmaakivilohkareista, mutta ne olivat hyväkuntoisia ja siistejä. Varsinkin loppumatkan baskialueella talot olivat valkeaksi maalattuja ja kauniita. Kaikkialla pihat olivat hyvin hoidettuja. Monenlaiset ruusut, rododendronit, klematikset, liljat, muut perennat ja hyvin leikatut koristepensaat antoivat kylänäkymille ja pihoille viehättävän ilmeen.


Sateesta ei koko vaellukseni aikana ollut haittaa. Päivät kulkeminen oli suoritettava helteisessä auringonpaisteessa. Jatkuva helle rytmittikin vaellusta niin, että liikkeelle oli parasta lähteä mahdollisimman aikaisin aamulla ja majapaikkaan oli yritettävä saapua hyvissä ajoin iltapäivällä. 35 astetta hipovassa helteessä ei meikäläisen olisi ollut lainkaan kiva kulkea. Helteestä ei kärsinyt kapkaupuankilainen kumppani, jolla oli villapaita aina vähintään lantiolle kietaistuna valmiina päälle puettavaksi. Vuoriston kolea tuuli ja jatkuvasti hikinen paita aiheuttivat minulle lopulta keuhkoputkitulehduksen, jota oli pysähdyttävä pariksi päiväksi parantelemaankin. Sama vaiva tuntui olevan kyllä monilla muillakin.



Kylissä sai monenlaista huoltoa


Kyliä ja pikkukaupunkeja oli riittävän tiheään, että ruokahuollon saattoi surutta suunnitella niiden baarien ja kauppojen varaan.


Taajamissa reitti hakeutui luonnollisesti kirkkojen tuntumaan. Keskiaikaiset kirkot olivatkin katolisten pyhiinvaeltajien kovasti odottamia paikkoja päivittäistä messua varten. Kirkot soveltuivat toki myös omaan hiljentymiseen, usein jopa kauniin urku- tai viulumusiikin soidessa taustalla. Eipä käy kieltäminen, että viileään kirkkoon oli mukava mennä hetkeksi ihan vaan lepäämään hurjasti räkittävästä auringosta.


Itselleni pysähdyttävin kokemus oli osallistuminen vain pyhiinvaeltajille tarkoitetulle ehtoolliselle pienen pienessä kyläkirkossa. Toimituksena tapahtuma oli minulle outo, mutta vieressä istuva ranskalainen vaeltajakumppani selitti supatellen (englanniksi) tilaisuuden kulkua ja neuvoi, miten milloinkin tuli toimia. Papin suorittama toisen jalan pesu oli oudoin kokemus. Onneksi olin ehtinyt jo käydä suihkussa! Siinä supatellessa syveni katolisen ehtoollisen tietämykseni ja myös ystävyys tähän pohjoisranskalaiseen, myös eläkkeellä olevaan rehtorikollegaan.



Vaeltajajoukko on varsin kansainvälistä


Valtaosa tämän reitin vaeltajista oli ranskalaisia ja usein pariskuntia, jotka tuntuivat yleensä viihtyvän omissa oloissaan. Heidän ja paikallisen väestön (jopa turistitoimistoissa) kanssa oli vaikea olla tekemisissä, kun he vain harvoin osasivat vieraita kieliä. Tämä rajoitti yksin kulkevana ja ranskaa osaamattomana kanssakäymistäni toisten kanssa muun muassa iltaisin majapaikoissa. Tästä huolimatta matkan varrella tuli tutustuttua moniin kanssakulkijoihin. Joidenkin kanssa sähköpostit ja tekstiviestit kulkevat vieläkin.


Vaeltajajoukkoa voi hyvällä syyllä sanoa kansainväliseksi, sillä minäkin tutustuin Australiasta, Etelä-Afrikasta, Kanadasta, Uudesta-Seelannista, Hollannista, Karibian meren saarilta, Saksasta, Ruotsista ja Suomesta oleviin vaeltajiin sekä tietenkin muutamiin englantia osaaviin ranskalaisiin. Yleensä tällä reitillä on kuulemma paljon saksalaisia, mutta tuona vuonna heidän pyhiinvaelluksensa suuntautuivat uuden, Saksasta kotoisin olevan paavin vuoksi Roomaan.


Taipaleella oli monenlaisin matkatavoittein kulkevia vaeltajia. Eräs Berliinistä lähtenyt mies tuli vaeltaneeksi lähettämänsä joulukortin mukaan noin 3500 km. Edellä mainittu pohjois-Ranskasta lähtenyt kollega tuli vaeltaneeksi noin 2600 km ja eräs hollantilainen suurin piirtein saman verran. He kaikki lopettivat vaelluksensa vasta Santiagon takana Finisterrassa, Atlantin rannalla. Oma noin 800 km:n vaellukseni tuntuu em. lukujen rinnalla vaatimattomalta, mutta menihän siihenkin jo kuukauden päivät. Mukana oli myös paljon sellaisia, jotka kulkivat nyt viikon ja palasivat sitten seuraavalla lomalla tai muuten myöhemmin jatkamaan matkaansa. Heidänkin lopullinen pyrkimyksensä oli joskus saavuttaa Santiagon katedraali.



Vaellusalueilla on suuria eroja


Iltajutusteluissa tuli joskus toisten kanssa vertailtua kokemuksia pyhiinvaelluksilta Espanjassa ja nyt täällä Ranskassa.


Tällöin nousi poikkeuksetta esille seuraavia asioita: Paikallinen väestö Espanjassa oli ystävällisempää, vaikka ihmiset olivatkin köyhempiä. Ranskassa pyhiinvaelluksella tehdään enemmän bisnestä. Täällä on enemmän 'turisteja', koska majapaikat voi varata etukäteen ja koska kantamukset voi halutessaan lähettää alle 10 euron hinnalla seuraavaan majapaikkaan. Täällä majapaikat ovat siistimpiä kuin Espanjassa. Tämä reitti kulkee kauniimpien ja vaihtelevampien , mutta fyysisesti vaativampien seutujen poikki. Espanjan vaelluksella pyhiinvaeltajien keskinäinen kanssakäyminen oli selvästi vilkkaampaa ja rennompaa, kaikki yrittivät olla kanssakäymisissä toistensa kanssa kielivaikeuksista huolimatta. Autoilijoiden kohteliaisuus tien varressa kulkevaa vaeltajaa kohtaan oli molemmissa maissa huippuluokkaa. Siinä olisi suomalaiskuskeille opittavaa.



Mitä tällainen vaellus antoi kulkijalle


Jälleen kerran on todettava, ettei tämänkaltaiselta matkalta tule takaisin entisenlaisena. Vaelluksen aikana kehittyi kieltämättä hyvinkin harrassävyinen tunnelma, jota synnyttivät keskustelujen ja kirkkoissa poikkeamisten lisäksi reitin varrella olevat lukuisat, ikivanhat kiviset ristit sekä niiden päällä ja vieressä olevat sadat vaeltajien jättämät pienet 'rukouskivet', osoituksena kulkijoiden hartaudesta. Muutama majatalo oli kirkon hallinnassa lisäten siten koristeluillaan ja säännöillään tunnetta vaelluksen uskonnollisesta merkityksestä katolisille kulkijoille.


Kanssakäyminenkään uusien tuttavien kanssa ei voinut olla jättämättä jälkiä tällaisen yksinäisen vaeltajankin ajatuksiin. Monet muistot ja matkan yksityiskohdat palaavat mieleen omaan käyttöön kirjoitettua matkaraporttia lukiessa.


Tämäkin hyvin merkitty reitti huokeine majoitusmahdollisuksineen soveltuu erinomaisesti myös suomalaisille vaeltamisesta nauttiville kulkijoille. Tämä on 'retkeilyturismia' parhaimmillaan!


--------------**********-------------


Muutamia vinkkejä tämän reitin vaellusta suunnitteleville:


  1. Via Podensiksen lähtöpaikkaan Le Puy:hin pääsee lentämällä Ryanairilla Lontoon kautta St Etienneen lähelle Lyonia ja sieltä edelleen junalla. On myös mahdollista lentää Pariisiin ja jatkaa sieltä junalla. Vaellusreitin varrella on useita rautatieasemia, joissa matkan voi halutessaan ja esim. sairauden vuoksi tarvittaessa keskeyttää. Alunperinkin voi siis vaeltaa matkasta lyhyemmän pätkän. Paluulennolle voi lähteä Bayonnesta. Lontoon Stanstedin terminaalissa lattialla yöpyminen on eräs matkan elämyksiä!

  2. Netistä on löydettävissä useita markakertomuksia reissulta, mm. Googlesta hakusanalla 'via podensis'. Samoin sieltä voi tilata yksityiskohtaisia ohjeita sisältäviä opaskirjoja. Oma, kylläkin majoitustiedoiltaan osittain vanhentunut, mutta muuten hyvä opaskirjani oli Allison Raju: The Way of St-James, Le Puy to the Pyrenees (www.cicerone.co.uk) (painovuosi 2003). Majoitustietojen vuoksi matkalla oli hyvä lainata tutuilta tai turisti-infoista kirjaa Clouteau-Clouteau: Miam-Miam-Dodo (ISBN 2-9508486-4-8)

    (www.chemindecompostelle.com). Tässä vuosittain julkaistavassa kirjassa on tuoreimmat tiedot reitin varren yksityisistä ja kunnallisista majoituspaikoista (mm. gites d`étape), niiden puhelinnumeroista ja ruokapaikoista. Vaikka se on ranskankielinen, saa sen symbolikielestä ihan hyvin selvää.

  3. 1:100 000 mittakaavaiset kartat reitin (GR65) alueelta helpottivat matkan ympäristön hahmottamista kirjassa olevien ylimalkaisten karttojen asemesta. Vaikka reitti oli erinomaisesti merkitty, oli hyvä silloin tällöin tarkistaa oman kulkemisen suunta muun muassa siksi, että siellä kulki myös muita merkittyjä GR-reittejä. Ilman karttoja olisi kulkenut ikäänkuin pussissa ja reitltä harhaantuessa olisi saattanut olla vaikeuksia löytää takaisin. Kompassiakin joskus kaipasin. Karttoja voi tilata netistä mm. osoitteista www.stanfords.co.uk tai www.themashop.co.uk. Omaa taivaltani varten leikkasin tilaamani viisi isoa karttalehteä sellaisiksi A4-kokoisiksi liuskoiksi, joissa reitti kulki. Mukanani oli siis vain 17 pientä helposti käsiteltävää karttaa.

  4. Ranskassa majatalot voi varata etukäteen vaikka puhelimitse. Koska itse en osaa sanaakaan ranskaa, laati vaimo mukaani paperilapun, jossa ranskaksi kerrottiin kuka olen, etten osaa ranskaa ja pyydettiin turisti-infon virkailijaa varaamaan minulle yösijan majapaikoista, joiden nimet ilmoitan. Tämä lappu tuntui aluksi hyvältä tsoukilta, mutta oli todella tarpeen, sillä vain muutamissa turistitoimistoissa puhuttiin englantia! Etukäteisvaraukset osoittautuivat tarpeellisiksi, koska halusin päästä halvimpiin kunnallisiin majataloihin ja koska kulkijoita oli paljon.

  5. Jotkut käyttivät kuljetusfirmaa (www.transbagages.com) kuljettamaan kantamukset 'turistimaisesti' etapilta toiselle. Tätä palvelua samoin kuin majatalon varausmahdollisuutta ei Espanjassa ole.

  6. Hieman hinnoista: Yösija kunnallisessa gitessä (huoneessa monia sänkyjä) 9-15e, aamiainen (jos oli tarjolla) 3-5e, päivällinen (jos oli tarjolla) 10-15e, baareissa tee 2e, olut 2-3e.

.

1 kommentti:

Mökkihöperö kirjoitti...

Hei Kallu. Sinut tuntien tiedän, miten haluat auttaa ja palvella muita. Niinpä tämäkin aloitus on juuri sellaista, mitä luulisin vaellusta suunnittelevan tarvitsevan. Linkit ovat epäilemättä hyödyllisiä matkarekvisiitan hankinnassa ja majoitusten varaamisessa. Vaikka en itse olekaan aikeissa lähteä vaellukselle, odotan mielenkiinnolla seuraavia kokemusten kirjaamisia, sillä niistä kertyy varmaan monelle mielenkiintoista luettavaa.
Kuviakin varmaan ilmestyy mukaan aikanaan.